Ajatuksia vanhusten palveluista Espoossa

Väestön ikääntymistä ei tule nähdä ongelmana vaan voimavarana kunnassa. Suurin osa ikäihmisistä elää pitkään terveinä ja toimintakykyisinä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve kuitenkin kasvaa kun Espoossa on tulevina vuosina yhä enemmän hyvin vanhoja espoolaisia. Sosiaali-ja terveyspalveluiden merkitävä tarve syntyy usein vasta elämänkaaren viime vuosina.

Huomiota on kiinnitettävä ikääntyvien espoolaisten toimintakyvyn ja terveyden edistämiseen laajemmin kuin vain sosiaali- ja terveyspalveluita tarjoamalla. Kuntalaisten omatoimista vastuuntottoa hyvinvoinnista on tuettava tarjoamalla mahdollisuuksia myös liikunta- ja kulttuuripalveluihin.

Ikääntyviä espoolaisia ei tule nähdä ryhmänä, joka vain kasvattaa sosiaali- ja teveyspalveluiden kysyntää. Ikääntyneet ovat voimavara vapaaehtoistyössä ja myös perheiden sisällä sukupolvien välisessä hoivassa.

Niistä ikääntyneistä espoolaisista, jotka eivät enää toimintakyvyn alennettua selviä omatoimisesti, on pidettävä huolta. Tiukentuvat taloudellinen tilanne asettaa kunnan tilanteeseen, jossa vanhat toimintamallit ikääntyneiden palveluissa eivät enää toimi. Ympärivuorokautista hoiva-asumista on tarjottava niissä tilanteissa, joissa kotona asuminen ei esimerkiksi muistisairauden vuoksi ole tuettunakaan mahdollista. Espoo järjestää jo tällä hetkellä määrällisesti paljon ympärivuorokautista hoiva-asumista. Hoiva-asumista on lisätty merkittävästi 2000- luvulla.

Harva ikäääntynyt espoolainen kuitenkaan haluaa muuttaa pois omasta kodistaan. Vanhustenpalveluissa huomio on keskitettävä kotona asumisen mahdollistaviin palveluihin. Kotona asumisen on oltava vaihtoehto niin kauan kuin se on ikääntyneelle paras ja turvallisin vaihtoehto. Kunnan palveluiden määrällisen lisäämisen lisäksi on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota palveluiden sisältöön ja palveluvalikoimaan. On kehitettävä uusia kotona asumista tukevia palveluita.

Kunnan on tuettava asukkaita ja perheitä omaehtoiseen vastuunottoon ikääntyneiden kotona asumisen turvaamisessa. Perheiden omat voimavarat muodostavat suuren mahdollisuuden ikääntyneiden kotona-asumisen turvaamiseen. Espoossa on aktivisesti kehitettävä omaishoidontukea ja omaishoitoa tukevia palveluita. Yksinäisyys ja sosiaalinen eriytyneisyys on ongelma monella ikääntyneellä espoolaisella. Tarjolla on oltava erilaisia ryhmätoimintamuotoja. Kunnan pitää järjestää ikääntyneille päivätoimintaa ja ryhmätoimintaa liikuntatoimen, kulttuuripalveluiden sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteistyönä. Kunnan omien palveluiden lisäksi kunnan pitää edesauttaa erilaisen kuntalaisten omaan toimintaan perustuvien hyvää vanhemista tukevien toimintamuotojen syntymistä.

Ympärivuorokautista hoitoa oltava tarjolla silloin kun kotona asuminen ei ole enää ikääntyneelle mahdollista. Ympärivuorokautisen hoidon laatua on valvottava ja hoidon sisältöjä kehitettävä, niin ikääntynyt voi viettää kodinomaista ja hyvää elämää myös hoitokodissa.

Ikääntyneiden omaishoitajat tekevät fyysisesti ja henkisesti raskasta hoitotyötä. Monet ilman omaishoidontukea tai muita kotona hoitamista tukevia palveluita. Ympärivuorokautinen omaishoito päättyy usein omaishoitajan uupumiseen ja terveydenkin menettämiseen ellei omaishoidettavaa ja hoitajaa tueta riittävästi. Rahallisen omaishoidontuenkorvauksen lisäksi on tärkeää tarjota muitakin omaishoitoa tukevia palveluita. Omaishoidontukeen on varattava nykyistä enemmän määrärahaa. Omaishoidettavien perheille tulee tarjota neuvontaa palveluista sekä mahdollisuus päivätoimintaan.

Kunnan tehtävänä vanhusten palveluissa on järjestää kuntalaisille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Kaikkia palveluista kunnan ei ole järkevää eikä mahdollsita tuottaa itse. Monia palveluita tuotetaan jo nyt yksityisesti, Yksityisten palveluiden ostamisessa kunnan on toimittava yhteistyössä ja kumppanuudessa yksityisten palveluiden hyvän laadun tarvaamiseksi. Hyvä vanhusten palveluiden palvelujärjestelmä koostuu sekä kunnan omista palveluista että yksityisesti tuotettavista palveluista.

Ikääntyneiden on saatava itse olla päättämässä asumisestaan ja palveluistaan riittävän tuen avulla.

Kuntalaisille on tarjottava neuvontaa erilaisista palvelumuodoista ikääntyneille suunnatuissa palveluissa. Palveluneuvonta tulee kehittää niin, että se tukee kuntalaisten omatoimisia vastuunottoa ikääntyneiden hoivan ja asumisen kysymyksissä. Kaikkia ikääntyneiden palveluista ei kunnan tarvitse itse järjestää vaan espoolaiset ovat hyvinkin halukkaita hankkimaan palveluja myös yksityisesti. Tarvittaessa ikääntyneiden palvelut pitää olla kunnan toimesta järjestettyinä ja tuotettuina, mutta lisäksi kunnan pitää tukea kuntalaisia ikääntyneiden palveluiden järjestämisessä myös yksityisesti. Kunnan pitää edesauttaa toimi-alojen ylittävällä yhteistyöllä yksityisten palveluiden tarjonnan syntymistä ja tarjota kuntalaisille tarvittaessa taloudellisia tukimuotoja palveluiden hankkimiseen.

Ikääntyneiden tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalveluiden hallittu määrällinen lisääminen on oltava mahdollista tarvetta vastaavasti tiukassa taloudellisessa tilanteessakin. Palveluiden tuottamiseen tarvitaan ammattitaitoista työhönsä sitoutunutta henkilökuntaa. Henkilökunan saaminen lisääntyvää hoidontarvetta vastaavasti on yhä vaikeampaa tulevaisuudessa. Espoon on huolehdittava kuntana ja työnantajana siitä, että Espoo on myös hyvä paikka tehdä työtä sosiaali-ja terveyspalveluissa sekä kunnan omissa yksiköissä että ostetuissa palveluissa. Työntekijöiden työssäjaksamiseen ja työn sisältöön on kiinnitettävä huomiota, Työn- ja perhe-elämän yhteensovittamista on tuettava Espoossa toimi-alojen ylittävällä yhteistyöllä. Toimiva lasten päivähoito tukee myös hyviä vanhustenpalveluita!

Lapsiperheiden hyvinvoinnista

 

Lasten ja lapsiperheiden hyvinvointiin satsaus kannattaa, koska varmistalla hyvä ja turvallinen lapsuus ja onnistunut koulupolku ehkäistään myöhempää syrjäytymistä.

Päivähoidossa tärkeää on riittävien päiväkotipaikkojen lisäksi päivähoidon laatu. Ryhmäkoot eivät saa olla liian suuria. Erityistä tukea tarvitsevien lasten tukimahdollisuudet on turvattava. Päiväkodeissa on kasvatusvastuullisten hoitajien lisäksi oltava riittävästi avustajia.

Espoossa laadukkaan päivähoidon tulevaisuuden haaste on koulutetun henkilökunnan saaminen päivähoitoon. Hyvinvoiva henkilösto on edellytys laadukkaalle päivähoidolle. Henkilöstön jaksamiseen ja koulutusmahdollsiuuksiin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota.

Lasten kotihoitoa täytyy tukea. Kotihoidon espoolisän poistaminen niitä perheiltä, joilla osa lapsista on päivähoidossa, ei tue monilapsisten perheiden mahdollsiuuksia hoitaa lapsia kotona. Haluan korottaa Espoo-lisää ja kannatan sen maksamista kaikille niille perheille, joissa hoidetaan alle 3- vuotiasta kotona.Työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi tarvitaan lapsille muutakin kuin kokopäivähoitoa päiväkodeissa. Päivähoitoon ja kotihoidontukemiseen tarvitaan uusia ratkaisuja, jotta pienten lasten vanhemmilla olisi mahdollisuus yhteensovittaa työ- ja perhe-elämä. Pienten lasten vanhemille pitäsi mahdollistaa päivähoidon joustavilla ratkaisuilla nykyistä paremmin myös osa-aikainen työssäolo.

Terveyspalveluissa täytyy kiinnittää huomiota lääkäripalveluiden turvaamisen lisäksi myös muihin lasten tarvitsemiin terveyspalveluin. Moni lapsi tarvitsee kasvun ja kehityksen tukemiseksi muutakin kuin neuvola- tai lääkäripalveluita. Lasten terapiapalveluiden saatavuuteen on kiinnitettävä huomiota. Lasten puhe- ja toimintaterapiapalveluita on oltava saatavilla kunnallisena toiminta riittävästi.

Espoo haluaa tarjota lapsille ja nuorille korkeatasoiset, monipuoliset ja alueellisesti tasapuoliset koulutusmahdollisuudet. Koulutuksellinen tasa-arvon tavoitteena on huomioida oppilaiden yksilölliset ominaisuudet. Espoossa on hyvät edellytykset tarjota espoolaislapsille hyvää perusopetusta. Luokkakoot ovat alakouluissa suuret. Ei ole todennäköistä, että kuntatalous antaa mahdollisuutta ryhmäkokojen pienentämiseen. Erityisentuen tarpeessa olevien lasten tukitoimiin on kiinnitettävä huomiota. Kouluissa on oltava saatavilla tarvittaessa avustajia, niin että kaikilla oppilailla on mahdollisuus hyvään oppimisympäristöön kouluissa. Lähikoulu-ajatukseen perustuviin oppilasvalintoihin pitäisi saada joustavuutta, jos muu kuin lähikoulu tarjoisi perheelle paremman vaihtoehdon esimerkiksi turvallisen koulutien tai jonkin muun lapsen opiskelumahdollisuuksiin vaikuttavan tekijän vuoksi.