Talousarviosta 2020

Puhe valtuustossa 4.12.19

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Tarkastuslautakunnan varapuheenjohtajana olen erityisellä mielenkiinnolla tutkinut talousarvioesitykseen sisältyviä tavoitteita. Tavoitteissa tekeminen avautuu konkreettisemmaksi kun korkeissa pääluokissa kerrotut toimintamenoissa.

Asetamme siis jälleen talousarviossa toimialoille sitovia tavoitteita. Sitova tarkoittaa, että tavoite on pakko saavuttaa.  Sitovasta tavoitteesta ei ilman perusteita ja valtuustolta saatua ennakkolupaa voi eikä saa luopua. En kannata sellaista menettelyä, jossa valtuusto ensi vuoden lopulla taas ilman seurauksia hyväksyisi poikkeamia niihin tulostavoitteisiin, jotka eivät näytä toteutuvan. Jos sitovaksi asetettu tulotavoite ei toteudu, pitäisi sen johtaa toimenpiteisiin ja toimintatapojen korjaamiseen.

Sosiaali- ja terveystoimen taloussuunnitelmassa todetaan riskinä, että kasvaviin asiakastarpeisiin ei pystyttäisi vastaamaan kehyksen puitteissa eikä tuottavuuden paraneminen ja toimintamallien kehittäminen riittäisi kompensoimaan kasvavaa kysyntää. Toiveet tuottavuuden kehittämiseen ovat erityisesti sosiaali- ja terveystoimessa kovat, ottaen huomioon, että tuottavuustavoitteet eivät näyttäneet kuluvana vuonnakaan täyttyvän.  Kaupungin luottamus- ja virkatehtävät ovat vastuunalaisia ja tärkeitä
tehtäviä. Talousarvion tavoitteita ei aseteta turhaan. Työtä on runsaasti, että kukin taho saa kannettua oman vastuunsa tavoitteiden toteutumisesta vähintäänkin maaliin saakka.

Arvoisa puheenjohtaja,

Taloussuunnitelmassa mainitut sosiaali- ja terveystoimen painopisteet ovat oikeansuuntaisia. Painopisteissä toistuvat verbit kehitetään, panostetaan ja parannetaan. Asiakaskokemus ja eheät palvelupolut ovat tekemisen keskiössä.  Espoolaisen asukkaan kannalta tavoitteet ovat selvät: palveluita pitää saada riittävästi ja oikeaan aikaan: esimerkiksi lääkärille tulee päästä kun tarve, nyt eikä 21 päivän päästä.  Vanhusten hoivan pitää olla laadukasta ja oikea-aikaista terveyspalveluissa, kotihoidossa ja asumispalveluissa, näin joitakin tärkeitä asioita nostaakseni. Olen erityisen tyytyväinen neuvottelutuloksen lisäykseen vanhusten kotihoitoon.
Kun puheenjohtajan nuija tänään kopsahtaa, kaikki tietävät, mitä ensi vuoden
aikana pitää tehdä. Toivon menestystä ja voimia ja työniloa kaikille vastuulliselle nyt hyväksyttävien tavoitteiden saavuttamisessa!

 

Kokousraportti Espoon valtuuston kokouksesta 20.5.2019

Valtuuston kokouksen listassa oli tällä kertaa vain 11 asiakohtaa. Isoimpina varsinaisina kokousasioina oli vuoden 2018 arviointikertomuksen käsittely ja vuoden 2018 tilintarkastus­kertomuksen, tilinpäätöksen hyväksyminen ja vastuuvapaudesta päättäminen.

Arviointikertomus on tarkastuslautakunnan vuosittain valtuustolle jättämä asiakirja, jossa arvioidaan kuinka kaupunki on selvinnyt sitovista tulostavoitteistansa ja mitkä tavoitteet eivät toteutuneet. Lisäksi lautakunta arvioi laajasti kaupungin eri toimialojen toimintaa niin, että valtuustokauden aikana käydään läpi kaikki kaupungin merkittävät toiminnot.  Lautakunta antaa kertomuksessaan havaintojensa perusteella suosituksia kaupungin toiminnan kehittämisestä ja huomioitavista asioista.  Valtuustossa arviointikertomuksen käsittely antaa mahdollisuuden puhua oikeastaan melkein mistä tahansa kaupungin toimintaan liittyvästä asiasta. Tällä kertaa arviointikertomuksesta riitti puhetta lähes 3 tunnin ajaksi. Keskustelussa käsiteltiin mm. kaupungin taloutta, asumista, joukkoliikennettä, maahanmuuttoa, työllistämistoimia ja mielenterveyspalveluita sekä vanhustenpalveluita ja vammaistenpalveluita.

Tiivistän tässä raportissa, mistä vihreän valtuustoryhmän valtuutetut kokouksessa puhuivat.

Vihreiden  ensimmäisen puheenvuoron arvointikertomuksesta käytti tarkastuslautakunnan varapuheenjohtaja Päivi Raunu, joka puheessaan huomautti, että useat tulostavoitteet jäivät tänäkin vuonna toteumatta. Raunu totesi, että tulevaisuudessa tavoitejärjestelmää on muutettava ja parannettava niin, että tavoitteet ovat mitattavia sekä edistävät kaupunkilaisten hyvinvointivaikutuksia ja järkevää taloudenpitoa.  Raunu nosti puheessaan esille myös valtuutetuille toimitetun pääkaupunkiseudun kaupunkien ja HUSin tarkastustoimen tekemän yhteisarvioinnin siitä, miten lapset ja nuoret pääsevät kaupunkien ja erikoissairaanhoidon mielenterveyspalvelujen piiriin. Arvioinnin tuloksena todettiin, että lasten ja nuorten pääsy mielenterveyspalveluihin ei ole kaikilta osin sujuvaa. Tehdystä hyvästä kehittämistyöstä huolimatta lasten ja nuorten mielenterveyspalveluita on edelleen kehitettävä: Kaupunkien on turvattava riittävät voimavarat, jotta lasten ja nuorten palveluihin pääsy toteutuu viiveettä. Ennaltaehkäisevien palvelujen, ja hoidon kun sitä tarvitaan, täytyy olla vaikuttavia ja saavutettavia.

Mikki Kauste (vihr.) nosti puheessaan esille huolen sosiaalialan koulutettujen työntekijöiden riittävyydestä ja sosiaalityön palveluiden resursseista. Kauste jätti kokouksessa  myös valtuustokysymyksen sosiaalitoimen työntekijöiltä kerättävän palautteen  hyödyntämisestä toiminnan kehittämisessä.

Sirpa Hertell (vihr.) nosti esille Kestävä  Espoo – ohjelmaryhmässä  tehtyä työtä ja tavoitteita. Hertell totesi, että Espoon tavoite olla hiilineutraali kaupunki vuoteen 2030 mennessä vaatii kunnianhimoisia tavoitteita ja tekemistä kaupungin kaikessa toiminnassa. Espoon saamat kansainväliset tunnustukset ovat konkreettista näyttöä Espoossa tehdyn työn merkityksestä ja vaikuttavuudesta.

Helka Hosia (vihr.) nosti arviointikertomuksesta esiin tulostavoitteen, että yli 75-vuotiaista espoolaista 93 % asuisi kotonaan. Nyt toteuma on 92,8 %.  Hosia korosti, että hyvän ja laadukkaan hoidon varmistamiseksi tulee kotihoidon resursseista pitää huolta.  Lisäksi Hosia toivoi, että Espoossa gerontologista osaamista vahvistettaisiin niin, että kaikki kotihoidon potilaat pääsivät kotikäyntejä tekevien kotihoidon lääkärien potilaiksi.

Mari Anthoni (vihr). huomioi, että samat teemat ja huolet esim. vanhusten ja vammaisten palveluista ovat toistuneet vuodesta toiseen puheissa valtuustossa, ja toivoi että yksimielinen huoli näkyisi myös budjettineuvotteluissa.

Arvointikertomus on luettavissa Espoon internet sivuilta: https://www.espoo.fi/fi-FI/Espoon_kaupunki/Paatoksenteko/Espoon_tarkastuslautakunnan_arviointiker(161290) .

Kokouksessa hyväksyttiin 2 kaava-asiaa:

Jänismäen asemakaavan muutos Lippajärven kaupungin osassa hyväksyttiin ilman puheita yksimielisesti.

Perkkaa II B (Hatsinanpuisto) asemakaavan muutos Leppävaarassa hyväksyttiin yksimielisesti keskustelun jälkeen. Kaavalla lisätään alueen työpaikkatarjontaa ja samalla luodaan edellytykset Leppävaaran kaupunkikeskuksen kaupallisten palveluiden ja vapaa-ajantoimintojen monipuolistamiselle. Alueelle osoitetaan myös asuntorakentamista palveluiden välittömään läheisyyteen. Henna Partanen (vihr.) kertoi kaavan valmistelusta kaupunkisuunnittelu­lautakunnassa. Partanen piti hyvänä, että kaavassa huomioidaan Monikonpuron kulkeminen kaava-alueen läpi. Partanen oli tyytyväinen kaavaan tehtyihin parannuksiin ja uskoi, että kaavalla mahdollistetaan elävä ja vaihteleva kaupunkikuva sekä hyvät kävely ja liikkumisyhteydet. Toteutuessaan kaava täydentää hyvin alueen asuntotarjontaa ja palveluita.

Kokouksessa käsiteltiin Arja Juvosen (ps) valtuustokysymys seksuaalirikollisuuden ennaltaehkäisystä Espoossa. Vastauksessa todetaan, että poliisin tilastojen mukaan raiskaukset ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset ovat jonkun verran lisääntyneet Espoossa viimeisen viiden vuoden aikana. Vastauksessa kuvattiin mm ennaltaehkäisevää työtä, jota tehdään neuvoloissa,kouluissa, opiskelijaterveydenhuollossa sekä kaupungin muissa palveluissa. Vastaus on perusteellinen ja osoittaa, että Espoossa on asiaan tartuttu.

Pinja Nieminen  (vihr.) nosti puheessaan esiin mm vastauksessa  mainitun kouluille ja toiselle asteelle laaditun sosiaalisen median vaaroja ja seksuaalista häirintää käsittelevän materiaalin. Nieminen piti tärkeänä, että lapsille opetetaan sosiaalisen median turvataitoja ajoissa. Nieminen nosti esille myös vihapuheen: väkivaltaa vastustetaan myös puuttumalla väkivaltaisiin puheisiin ja edistämällä maailmankuvaa, jossa kaikilla on ihmisarvo ja naisiin ja tyttöihin liittyvä puhe ei ole millään tasolla väkivaltaista. Nieminen nosti esille myös kaupunkisuunnittelullinen näkökulman: ”Turvallinen kaupunkiympäristö mahdollistaa sen, että ihmiset voivat liikkua ihan kaikkialla myös pimeällä”.  Nieminen muistutti, että vuosikymmen sitten kaupunki järjesti ns. turvallisuuskävelyjä ja teki valtuustotoivomuksen : ” Kaupunginvaltuusto toivoo, että asuinalueiden suunnittelussa ja kehittämisessä pidettäisiin keinovalikoimassa mukana turvallisuuskävelyt. Turvallisuuskävelyjen avulla alueen tuntevat ihmiset pystyvät vaikuttamaan alueen turvallisuuteen raportoimalla turvattomiksi koettuja paikkoja, kuten huonosti valaistuja tai pensaiden katveeseen jääviä teitä tai aukioita”. Toivomus hyväksyttiin asian käsittelyn lopuksi yksimielisesti.

Sirpa Hertell kannatti Niemisen toivomusta, ja kertoi HSL:n turvallisuustutkimuksesta, jossa tuloksena oli , että 22% vastaajista kertoi välttävänsä liikkumista junissa viikonloppuiltaisin juuri turvattomuuden kokemuksen vuoksi. Hertell piti tärkeänä, että joukkoliikenteen turvallisuutta jä käyttöä voitaisiin edistää kiinnittämällä huomioita asemien seutujen parempaan turvallisuuteen.

Henna Partasen Valtuustoaloite kaupungin edustus-, virka- ja ekskursiomatkojen lentomatkojen CO2 -päästöjen kompensoinnista jätettiin kokouksessa pöydälle odottamaan seuraavaa kokousta.

Viimeisenä kokousasiana oli Saara Hyrkön (vihr) ja Risto Nevanlinnan (vihr) valtuustoaloite kaupunkipyöräjärjestelmän laajentamiseksi ympärivuotiseksi. Aloite vastauksssa ei tyrmätty laajennusta tulevaisuudessa, mutta nykyistä hankintaa se muuttaisi niin paljon, että kilpailutus olisi tehtävä uudelleen. Risto Nevanlinna teki toivomuksen, että Espoo seuraisi Turun ympärivuotisen kaupunkipyöräjärjestelmän toimivuutta ja huomioisi seuraavassa kilpailutuksessa järjestelmän laajentamisen ympärivuotiseksi, sekä että Espoo kiinnittäisi erityistä huomiota pyöräilyn ympärivuotisten edellytysten kohentamiseen. Nevanlinnan toivomusta myös vastustettiin ja äänestyksessä sitä ei hyväksytty.

 

Rahoitetaanko Espoon kasvuinvestoinnit palveluista säästämällä?

Valtuustopuhe  10.9.2018 Espoon kaupungin vuoden 2018 osavuosikatsauksesta:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Haluan nostaa esille yhden yksittäisen lauseen osavuosikatsauksesta sivulta 3,joka kuuluu näin :

”Toimintamenojen kasvu tulisi saada pienentymään, jotta kasvavaa verorahoitusta voitaisiin käyttää kasvavan investointi ohjelman rahoittamiseen”.

Mitä kerran on kirjoitettu alkaa helposti elää totuutena. On huono asia, jos kaupunginhallitus alkaa linjata ohimennen osavuosi­kat­sauk­­sessa jotakin näin merkittävää. Eli ymmärrän siteeraamani lauseen kannanotoksi käyttömenojen alasajosta suhteessa investointimenoihin.

Toivon, että kyseessä oli vain ajattelematon sanavalinta. Kannatan tarkkaa taloudenpitoa, mutta edellytän, että valtuustolle tuodaan huolellisesti valmisteltuja esityksiä. Osavuosikatsaus ei ole paikka, jossa mää­ritel­lään merkittäviä tulevaisuuden suuntaviivoja.

Onko virkakoneistossa arvoitu, että Espoon väestönkasvun ei enää lasketa tuottavan takaisin verotuloina ja toiminnan tehostumisena väestönkasvuun tarvit­tavia investointeja? Jos näin on, silloin kaupungin kasvustrategia on pikaisesti pohdittava uudestaan. Eihän kaupunki voi heikentää palveluita ja maksaa sillä mahdollisesti tuottamattomia kasvuinvestointeja.

Kasvavan Espoon keskeisin taloudellinen kysymys on, miten pitää investointi- ja toimintamenot tasapainossa siten, että kaupunki voi kasvaa ja kehittyä mutta sa­malla säilyttää hyvät ja laadukkaat palvelut. Kasvun edel­lyttämät investoinnit tulee tehdä niin, että kaupungissa säilyy riittävä palvelutaso.

Espoon kaupungille laadittu väestöennuste ulottuu vuoteen 2050. Ennusteen edellyttämät investoinnit tulisi muuttaa pitkän tähtäimen kustannusarvioksi. Muuten saattaa käydä niin, että 2020-luvulle ennakoitu velkaantumisen taittuminen johtuisi vain siitä, ettei väestönlisäyksen edellyttämiä pitkän tähtäimen investointeja ole sijoitettu talousennusteisiin.

Edellytän, että kaupungin kasvuperiaatteet käydään huolella läpi syksyn talous­arvioneuvotteluissa ja valtuustolle tuodaan sellainen esitys, jossa Espoon kasvupolitiikan periaatteet on läpinäkyvästi selvitetty.

 

VastaaLähetä edelleen

Espoon kaupungintalosta

Puheeni Espoon kaupungintalosta ja päätöksesta rakentaa uusi Espoolaisten talo. Esityslistan asia 4. kaupunginvaltuusto 22.1.2018

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Espoo-tarina ohjaa päätöksentekoamme tässä kaupungissa. Espoo-tarinan ideana on se, että me tiedämme ja tunnistamme mistä olemme tulossa, missä olemme nyt ja mihin olemme menossa. Espoo tarina arvostaa kaupunkimme ja kotiseutumme historiaa!

Kaupungintaloa koskevissa selvityksissä on todettu että kaupungintalo on Espoon keskustan rakennushistoriallisesti merkittävin rakennus. Kaupungintalon säilyttäminen on perustelua Espoo-tarinankin perusteella.

On tärkeää, että kaupunkikuvassa on kerroksellisuutta ja että elämäämme historiaa ei hävitetä. Kaupungintalolla on kiistämättä espoolaisuudelle vahvoja identiteetti- ja symbolimerkityksiä.

Symbolimerkityksiä toki on uudessa Espoo-talo visioissakin, mutta sopii kysyä haluammeko oikeasti sellaisen kaupunkikuvan ja espoolaisidentiteetin, jossa menneitä vuosikymmeniä ja historiaa ei arvosteta?

Minä kannatan selvitetyistä vaihtoehdoista vaihtoehtoa b, vanhan kaupungintalon korjaamista ilman suojelunäkökulmaa.  Kun meille on aiempina vuosina esitelty kaupungintalon vaihtoehtoja ei ymmärrykseni ole riittänyt siihen, että samalla olemmekin myös keskustelleet tämän valtuustotalon purkamisesta. Tämä talo toimiva ja monia hienojakin yksityiskohtia sisältävä enkä näe mitään mieltä tämän purkamisessa.

En siis kannata esitettyä Espoolaistentalo kehityspolkua vaan kannatan lämpimästi kaupungin talon säilyttämistä ja korjaamista.

 

Vanhusten palveluiden riittävyyttä pitää seurata

Valtuustossa 7.12.2017

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Hyväksyimme valtuustossa vuosi sitten suunnitelman Espoon ikääntyneen väestön hyvinvoinnin turvaamiseksi, jossa keskeinen linjaus oli, että ikääntyneiden kotona asuminen on ensisijaista. Hyväksyimme ikääntymisohjelmaa linjatessamme sen, että pitkäaikaishoidon kattavuutta lasketaan ja omaishoidon sekä kotihoidon resursseja vahvistetaan.

Haluan nostaa esille talousarvioneuvotteluiden pöytäkirjamerkinnän jossa luvataan seurata pitkäaikaishoitopaikkojen riittävyyttä. Tämä pöytäkirja merkintä on tärkeä, koska palvelurakennemuutoksen etenemisen nimissä todetaan, että hoiva-asumisen paikkamäärä ei tavoitteiden mukaan juurikaan kasva. Hyväksyimme mainitussa ohjelmassa tavoitetasot vanhustenpalveluiden ikätasoiselle kattavuudelle prosentteina, jolloin ikätasoinen kattavuuden tavoite yli 75 väestöstä linjattiin 7 %:ksi vuonna 2021. Toivon, että sosiaali- ja terveyslautakunta seuraa myös tätä palveluiden ikätasoisen kattavuuden kehittymistä. Tulee myös varmistaa, että hoiva-asumisen kriteerit mahdollistavat pitkäaikaishoitoon pääsyn heille, jotka eivät kotona enää pärjää, erityisesti on huomioitava muistisairaat.

Talousarviokirjassa todetaan, että kasvavaan palvelutarpeeseen, jota väestön ikääntyminen aiheuttaa vastataan tuottavuutta parantamalla ja samalla kehitystyöllä tavoitellaan yksikkökustannusten laskua kautta linjan. Tämä tavoite tulee läpinäkyväksi kun talousarviokirjaan on lisätty esimerkiksi vanhustenpalveluiden palvelutuotteista yksikköhinnat.

Kun vanhusten pitkäaikaishoitopaikkojen riittävyyttä seurataan, täytyy seurata myös kustannusten kehittymistä niin omassa palvelutuotannossa kuin yksityisessä tuotannossa. Tosiasia on, että suurin osa vanhusten pitkäaikaishoitopaikoista on ostopalveluita tai tuotettu palvelustelin avulla. Jatkossa toivon, että meille esitetään myös vertailukelpoisia lukuja omien ja ostettujen palveluiden kustannuksista.

Toinen asia johon halua kiinnittää huomioita on Espoon talousarvion tavoitteiden asettamisjärjestelmä laajemmin. Toimialat valmistelevat pitkälti itse tavoitteet ja kaupunginhallitus sekä valtuusto lähinnä ne siunaavat. Haluaisin, että jatkossa valtuusto asettaisi jo kehystalousarvion hyväksymisen yhteydessä kullekin toimialalle muutamia tärkeimpiä keskeisiä mitattavia tavoitteita seuraavalle talousarviovuodelle.

Nyt käsiteltävää talousarviota lukiessa kannattaa kunkin toimialan, taseyksikön ja konserniyhtiön kohdalla kysyä, tukevatko sen tavoitteet ja eurot muutoksia Espoo-tarinan toteuttamiseksi. Lautakunnille toivon viisautta ja valppautta tavoitteiden ja mittarien asettamisessa ja seuraamisessa.

 

 

Valtuusto 11.9.2017

Espoon valtuusto 11.9.2017

 Kokous oli vasta kolmatta kertaa kokoustavan Espoon uuden valtuuston tärkein kokous tähän asti. Listan merkittävät asiat olivat tarina, kehys ja veroprosentti.

Paljon tarinaa tarinasta:

Espoossa kaupungin strategiaa nimitetään Espoo-tarinaksi. Espoo-tarinassa määritellään Espoon arvot ja visio ja tarinalla ohjataan kaupungin toimintaa yhteisesti päätettyjen tavoitteiden mukaisesti. Näistä tarinan tavoitteista ja toimenpiteistä päätettiin siis valtuustossa maanantaina. Tarina tehtiin ensimmäistä kertaa edellisen valtuustokauden alussa ja nyt uusi valtuusto päivitti Espoo-tarinaan uusia sisältöjä ja tämän valtuustokauden tavoitteet.

Espoo määritellään tarinassa verkostomaiseksi viiden kaupunkikeskuksen vastuulliseksi ja inhimilliseksi edelläkävijäkaupungiksi, jossa kaikkien on hyvä asua, oppia, tehdä työtä ja yrittää ja jossa kaupunkilainen voi aidosti vaikuttaa. Espoo-tarinassa Espoo haluaa olla taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti Euroopan kestävin kaupunki.

Tarinan päämäärät ja niihin liittyvät valtuustokauden tavoitteet on asetettu neljästä osa-alueesta, jotka ovat sivistys ja hyvinvointi, elinvoima & kilpailukyky ja työllisyys, ympäristö & rakentaminen ja liikenne sekä talous & henkilöstö ja johtaminen.

Tarinaa tarinasta riitti moneksi tuntia. Yleisesti puheissa kiiteltiin tarinan valmistelua ja lopputulosta, mutta monessa puheenvuorossa oltiin myös huolissaan siitä, ettei tarina jäisi sanahelinäksi valtuustokauden aikana jos tavoitteet ovat liian kunnianhimoisia tai kalliita toteuttaa.

“Strategian tavoitteiden saavuttaminen ja toimenpiteiden toteuttaminen vaatii riittäviä resursseja. Edellytämme, että yhdessä sovitut linjaukset näkyvät kaupunginjohtajan budjettiesityksessä” linjasi Inka Hopsu vihreiden ryhmän ryhmäpuheenvuorossaan. Inka iloitsi, että tarinassa näkyi vahvasti neuvotteluiden tuloksena vihreä kädenjälki. Inka mainitsi vihreille tärkeinä asioina mm Espoon tavoitteen olla jatkossakin opetuksen ja varhaiskasvatuksen huippukaupunki. Yhdenvertainen subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus säilyy kaikille espoolaislapsille ja henkilömitoitus sekä ryhmäkoot säilyvät myös ennallaan päiväkodeissa. Päätös kokeilla viisivuotiaiden maksutonta varhaiskasvatusta on myös iso vihreä voitto,  joka tarinaan saatiin läpi. Tärkeitä vihreitä tavoitteita on myös eriarvoisuuden ja segregaation vähentäminen: ”On hienoa, että Espoo torjuu eriarvoisuutta”, totesi Inka puhuessaan lapsiperheköyhyydestä.

Lapsiperheköyhyydestä puhui myös Saara Hyrkkö, joka aloitti puheensa todeten, että ” On helpompi rakentaa ehjiä lapsia, kuin korjata rikkinäisiä aikuisia”. Saara peräänkuulutti lapsiperheköyhyyden torjuntaa ja perheiden sujuvia palveluita.

Vihreä ryhmä iloitsi myös Espoon tavoitteesta olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on selkeä osoitus siitä, että Espoo on valmis tekemään hartiavoimin töitä ilmastonmuutosta vastaan. Ilmastonmuutoksen torjumisen merkitystä kaupungin tavoitteena korosti puheessaan myös Kestävä Espoo-ohjelmaryhmän puheenjohtajana toimiva pitkäaikainen vihreä valtuutettu Sirpa Hertell.  Hertell näkee tärkeänä, että työtä tarinan tavoitteita kohden jatketaan ohjelmaryhmissä. Sirpa totesi, että tarina antaa kestävät raamit jatkaa hyötytavoitteiden valmistelua ohjelmaryhmissä. Hertell ehdotti ohjelmaryhmän mahdolliseksi hyötytavoitteksi sitä, että kaupunkikonsernin käyttämä kaukolämpö toteutettaisiin päästöttömästi vuoteen 2030 mennessä.

Mari Anthoni  piti Espoo- tarinaa hyvänä, mutta piti tarinan valmistelun aikataulua liian kiireisenä. Tarina valmistui neuvotteluiden jälkeen vasta samana päivänä kun valtuuston kokous pidettiin. Aikataulu antoi rivivaltuutetulle kovin lyhyen ajan tutustua viimeisessä versiossa muotoiltuihin tavoitteisiin. Mari Anthoni oli myös huolissaan siitä, etteivät hienot tavoitteet jäisi sanahelinäksi jos rahat eivät riitä niiden toteuttamiseen.

Tarinassa päätettiin myös, että Espoo panostaa kansainvälisyyteen. Englannista tulee kaupungin kolmas asiointikieli. Englannin nostamista asiointikieleksi kannatettiin laajasti, mutta monessa puheenvuorossa epäiltiin sen maksavan liikaa.

Pinja Nieminen nosti puheessaan hyvinvointi näkökulmaa puhuen mm. vanhusten hyvästä hoidosta. Pinja peräänkuulutti myös, että Suomeen pitää luoda kestävän kehityksen mukaista talouskasvua, jotta kykenemme turvaamaan vanhenevan väestönosan palvelut: ”Tästä ei saa tulla yhteiskuntaa, jossa varallisuus määrittää sen, kellä on mahdollisuus saada itselleen tarvitsemaansa hoivaa ja palveluita”.

Henna Partanen muistutti puheessaan, että vuoteen 2030 on enää vain 12 vuotta, joten hihat pitää kääriä, jotta hiilineutraalius on mahdollista saavuttaa: ” Täydellisen hiilineutraaliuden saavuttaminen on vaikeaa, ellei mahdotonta. Se vaatii todennäköisesti päästökompensaatiota hiilinieluista. Sellaisina voivat toimia lähimetsät, keskuspuisto ja Nuuksio. Arvokkaista luontokohteista tulee huolehtia tiivistyvässä kaupungissa entistä tarkemmin. Luonnonsuojelun toimenpiteiden laatiminen ja tärkeimpien alueiden suojeleminen, vastaa tähän tarpeeseen”. Henna otti esiin myös huolen puurakentamisen vähäisyydestä :” Myös puurakentaminen, jota tarinassa päätetään edistää, sitoo hiiltä. Kaupungilla on puurakentamisen edistämisohjelma, mutta silti yhtään puukerrostaloa Espooseen ei tietääkseni ole vielä syntynyt. Ohjelman toteuttaminen pitäisi ottaa uuteen syyniin!”

Noora Koponen korosti puheessaan varhaiskasvatuksen henkilöstömitoituksen turvaamista ja erityislasten perheiden tukemisen tärkeyttä.

Espoon taloudesta hyviä uutisia:

Kokouksessa hyväksyttiin vuoden 2017 toinen osavuosikatsaus ja siitä johtuvat toimenpiteet.

Osavuosikatsaus sisälsi positiivia asioita Espoon taloudesta. Verotulot ylittivät talousarviossa ennustetun ja rahastojenkin tuotto on ollut suotuisaa. Toimintaympäristössä on tapahtunut myös hyviä asioita kun esimerkiksi työttömyysaste oli kesäkuun lopussa prosenttiyksikön alhaisempi kuin edellisenä vuonna. Työpaikkojen määrä on siis kasvanut ja työttömyysaste on laskenut.

Keskustelussa nousivat esille mm Espoon työmarkkinatuen kuntaosuudet, jotka ovat kasvaneet. Tarkastuslautakunta kiinnitti huomiota siihen että kaikkien toimialojen pitäisi ottaa käyttöön kattavat keinovalikoimat pitkäaikaistyöttömyyden vähentämiseksi. Olisi taloudellisesti ja inhimillisesti tärkeää, että kaupunki käyttäisi rahaa suoraan työllistämiseen eikä kelan sakkomaksuihin.

Veroprosentti säilyy ennallaan 2018 Espoossa

Kokouksessa päätettiin myös vuoden 2018 budjetin kehyksestä ja veroprosentista. Kehys tarkoittaa talousarvion suuruutta kaupunki ja toimiala-tasolla, eli että millä rahalla on kaupunkia pyöritettävä ja palvelut tuotettava. Tarkemmasta talousarvoista päätetään joulukuussa.

Oleellinen osa talousarviopäätöksiä on veroprosentista päättäminen. Kaupunginhallitus ehdotti nyt, että veroja ei koroteta. Veronkorotuspohdintoja oli kuitenkin jälleen liikkeellä ja ehdotuksen veroprosentin korottamisesta teki Juri Aaltonen demarien ryhmästä.  Ehdotuksena oli veroprosentin korottaminen 0,25 prosenttiyksiköllä niin, että veroprosentti olisi 18,25 eikä kaupunginhallituksen ehdottama 18.  Espoon vihreät ovat tukeneet maltillisia verokorotuksia mm siksi, ettei kaupunki velkaantuisi niin hurjaa tahtia.

Mikki Kauste piti puheen, jossa kannatti esitettyä 0,25 prosenttiyksikön veronkorotusta. Mikki toivoi, ettei kunnallisveroprosenttikeskustelussa sorruttaisi idealismiin tai lukittauduttaisi dogmeihin vaan, että kunnallisveroprosenttia pidettäisiin mekanismina ja työvälineenä siinä missä säästöjäkin – työvälineenä, jota voitaisiin käyttää tarvittaessa. Mikki Kauste uskoo, että pienellä maltillisella kunnallisveron korotuksella, jota tarkastellaan joka tapauksessa vuosi kerrallaan, rakentaisimme vieläkin parempaa, kestävämmän kehityksen Espoota, ja saisimme vielä hivenen lisää pelivaraa rakentaa juuri hyväksyttyä Espoo tarinaa todeksi.

Myös Mari Anthoni puolsi veronkorotusta puheessaan. Anthoni oli sitä mieltä, että veronkorotukset turvaisivat Espoon-tarinan lupaamat asiat ja olisivat vastuullista politiikkaa. ”Vastuuttomilla säästötoimenpiteillä ei saa aiheuttaa syrjäytymistä”, totesi Mari ja muistutti, että väärät säästöt aiheuttavat menoja muualle ja kasvattavat esimerkiksi terveyseroja.

Tiina Elo puhui kaupungin mittavasta investointiohjelmasta ja oli tyytyväinen, että kehys-päätöksen yhteydessä esiteltiin laaja koulukorjauspaketti, ja korosti, että talousarviopäätöksillä pitää varmista riittävät edellytykset, siihen että Espoon tavoite ”nolla koulujen hätäväistöä ja nolla sisäilmakohdetta” saavutetaan.

Sinisten edustaja Jukka Kilpi esitti puolestaan verojen alennusta 0,25 prosenttiyksiköllä.  Loppujen lopuksi valtuustossa siis äänestettiin veroprosentin laskemisesta, nostamisesta ja pitämisestä ennallaan, ja ennallaanhan sitten veroprosentti pysyi. Monen mielestä hyvä näin, mutta espoolaisille päättäjille päätös veroprosentin pysyttämisestä ennallaan tuo lisää haastetta miten turvata espoolaisten hyvät palvelut kasvavassa kaupungissa.

 

 

Espoon kadunkulmilla maaliskuussa 2017 kuntavaalien alla

Kuntavaalikampanja on kuumillaan, enää runsas viikko vaaleihin. Olen viime viikkoina seisonut kadunkulmilla ja toreilla esitenippuni ja vaalikarkit kourassani jo kymmeniä tunteja. Olen kuullut ja kuunnellut. Olen myös yllättynyt.

Teemani kuntavaaleissa on hyvinvointia ja inhimillisyyttä Espooseen. Teemani ei ole tuulesta temmattuja, näitä asioita Espooseen halutaan. Hyvinvointia ja inhimillisyyttä! Eri ihmisille ne tarkoittavat eri asioita.

Lapsiperheet haluavat koulut kuntoon – niin minäkin, kahden koululaisen äitinä.

Kaikenikäiset haluavat, että ikääntyneistä pidetään huolta. Koko työelämäni vanhustyötä tehneenä sosiaalityöntekijänä koen, että näissä asioissa minulla on päätöksenteossa annettavaa. Ei kaivata vain sosiaali- ja terveyspalveluja. Halutaan mahdollisuutta liikkua ja osallistua, kaivataan yhteisöllisyyttä. Nämä ajatukset ovat vahvistaneet ajatustani siitä, että myös tulevaisuuden SOTE-ttomassa kunnassa on edelleen tehtävää asukkaiden hyvinvoinnin eteen.

Lähiluontoa arvostetaan ja halutaan säilyttää Espoon kaupunkirakenne viihtyisänä ja luonnonläheisenä.

Yllätykset? Nostan neljä yksittäistä teemaa joista espoolaiset ovat puhuneet paljon enemmän kuin olisin odottanut. Näille on asioille myös avattava korvansa ja tehtävä jotain:

  1. Toimeentulo: moni espoolainen on huolissaan toimeentulostaan – rahat eivät riitä! Toimeentulotuen siirto kelaan on epäonnistunut: liian moni odottaa toimeentulotukipäätöstä ja on vakavissa ongelmissa. Mitä Espoo tekee?   Eläkeläisille asuminen esimerkiksi putkiremontoiduissa asunnoissa on liian kallista – tarvitaan lisää kohtuuhintaista asumista.  Mitä Espoo tälle tekee? Asuntotuotannon määrää on lisättävä!
  1. Liikenne ja parkkipaikat: Parkkipaikkapuhe ei ole vain valtuustokokousten uuvuttavaa pitkityspuhetta. Moni kokee liikkumisen Espoossa vaikeana. Poikittaisliikenne julkisilla ei toimi ja omalle autolle ei tahdo löytyä tilaa kauppakeskusten ja oman kotipihan lisäksi muulta. Espoolaiset ovat väsyneet parkkisakkoihin. Pysäköintiin on löydyttävä fiksuja ratkaisuja. Samaan kaupunkiin pitää saada mahtumaan toimiva joukkoliikenne sekä mahdollisuus ajaa omalla autolla, muuallekin kun omaan pihaan ja kauppakeskuksiin.
  1. Turvallisuus: moni espoolainen pelkää. Poliiseja halutaan lisää. Tämä on huolestuttavaa. Mitä Espoo tekee?
  1. SOTE: tiedotus sote-uudistuksesta on yhtä epäonnistunut yltä lailla kun lain valmistelujen tila tällä hetkellä. Moni kysyy mitä sote uudistus tarkoittaa Espoolle. Toivoisin voivani vastata muutakin kuin mikä tullut selväksi: menot kasvavat, lähipalvelut ovat vaarassa.

Huolien lisäksi olen kuullut myös paljon ilon aiheita. Moni, niin kuin minäkin, iloitsee monesta asiasta Espoossa. Pidetään yhdessä huoli, että Espoo on tulevaisuudessa kaikille asukkailleen hyvä paikka asua, elää, osallistua ja olla onnellinenkin!

Olen ollut iloinen siitä, kuinka monet ovat halunneet pysähtyä juttelemaan ja kertomaan itselleen tärkeistä asioista. Kiitos jokaiselle jaetuista hetkistä ja ajatuksista, ne ovat evääni ja mandaattini jos ääneni tällä kertaa valtuustoon kantavat.

Ikääntyneiden palveluista elinvoimaa Espooseen

Ikääntyneiden palveluista elinvoimaa Espooseen

Puheeni 7.12.2016 Espoon valtuustossa vuoden 2017 talousarvioon liittyen:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Tiukassa talous tilanteessa ei ole mahdollista saada kaikkea, mitä toivoisimme. Nyt käsiteltävänä oleva talousarvioesitys ja neuvottelutulos pitää kuitenkin sisällään monia tärkeitä asioita.

Me vihreät haluamme pitää huolta kaupunkilaisten hyvinvoinnista tekemättä vastak-kainasetteluja ikääntyneiden, perheiden tai lasten välille.  Neuvottelutulokseen sisältyvä sosiaali- ja terveyspalveluihin esitetyistä kohtuuttomista 27,5 %  asiakas-mak-sujen korotuksista luopuminen on tärkeä asia niin ikääntyneille kuin monille muillekin sosiaali- ja terveyspalveluita käyttäville.

Hyväksyimme syksyllä suunnitelman Espoon ikääntyneen väestön hyvinvoinnin turvaamiseksi, jossa keskeinen linjaus oli, että ikääntyneiden kotona asuminen on ensisijaista. Kotona asumisen ensisijaisuuden tulee näkyä myös palvelurakenteessa ja resursseissa. Neuvottelutuloksen lisäys vanhusten palveluihin mahdollistaa kotihoidon vahvistamisen. Hyväksyimme ikääntymisohjelmaa linjatessamme sen, että pitkäaikais-hoidon kattavuutta lasketaan ja omaishoidon sekä kotihoidon resursseja vahvistetaan. Meille vihreille on tärkeää, että toimimme hyväksymiemme periaatteiden mukaisesti myös rahaa jakaessamme, siksi lisämääräraha juuri kotihoitoon on perusteltua.

Hyväksymämme ikääntymissuunnitelma painottaa aiempaa enemmän hyvinvoinnin edistämistä, jossa kaupungin eri tahojen tehtävä on etenkin luoda mahdollisuuksia ja puitteita ikääntyneiden hyvinvointiin. On tärkeä muistaa, että hyvinvointia emme lisää vain resursseja paisuttamalla vaan on ymmärrettävä ikääntyneiden hyvinvointi sosiaali- ja terveyspalveluita laajempana kokonaisuutena.

Ikääntyneiden arjessa kotona selviämisen ongelmat liittyvät usein paljon muuhunkin kun sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämän hoivan saatavuuteen. Tarvitaan apua kodin askareisiin, siivoukseen, kodin ulkopuolella asiointiin ja ulkoiluun. Viime vuosina on alettu ymmärtää ikääntymisen merkitys myös muutenkin kuin ikääntymisongelmana, ikääntyvät tarvitsevat monenlaisia palveluita ja ikääntymisen ympärille voi kehittyä elinvoimaa tuottavaa palvelu- ja elinkeinotoimintaa.

Espoo on omassa toiminnassaan voimakkaasti kehittänyt ikääntyneiden palvelu-ohjausta, jossa keskiössä on neuvonta ja ohjaus, jossa ratkaisuja vanhusten arjen selviämiseen etsitään muustakin kun kaupungin palvelutarjonnasta. Tätä kehitystyötä ensivuodenkin talousarvion puitteissa jatkettava ja kaupungin tulee aktiivisesti etsiä kumppanuuksien kautta, esimerkiksi järjestötoimijoiden ja yritysten kanssa, tapoja tuottaa monialaisesti hyvinvointia edistäviä palveluita ikääntyneille. Kun yhä suurempi osa ikääntyneiden palveluista on muuta kuin kaupungin tuottamaa, pitää myös kehittää palvelusetelijärjestelmiä, jotka eivät aseta kaupunkilaisia eriarvoiseen asemaan hyvin-vointia tukevia palveluiden saamisessa sosioekonomisen aseman perusteella.

Työllisyyden edistämistoimet olisi saanut talousarvioissakin saada enemmän panos-tusta. Kun näin ei ole käynyt niin toivoisin, että kaupunki aktiiviesti kumppanuuksia hakien edistää työllisyyttä osana myös ikääntyneiden hyvinvoinnin turvaamista. Ikään-tyneiden palveluita ei pidä nähdä vaan menoeränä, vaan myös mahdollisuutena luoda alueellemme elinvoimaa. Tämä on mahdollista jos kaupunki toimiessaan aktiivisesti hyvinvoinnin mahdollistajana löytää myös keinoja uudenlaisten palveluinnovaatioiden kehittämiseen yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa.

Valtuusto 12.12.2016

12.12.2016 kokoontui Espoon valtuusto vuoden viimeiseen kokoukseensa ja minun vuoroni oli kirjata vihreiden valtuustoblogia.

Kokous oli yksi koko valtuustokauden lyhimmistä ja sopuisimmista. Valtuutettujen puheintoa oli ehkä verottanut runsaiden kokousten määrä. Kokousasioiden ruuhkautumisen vuoksi valtuusto on kokoontunut viime kuukausina kahteen ylimääräisen kokoukseen ja valtuuston kokouksia on ollut peräti 6 viimeisen kolmen kuukauden aikana.

Kokouksen ensimmäisinä asioina oli muutamia uusien luottamushenkilöiden nimeämisiä eronneiden tilalle. Vihreitä ei näissä nimityksissä ollut.

Kokouksen alussa palattiin vielä edellisellä viikolla hyväksyttyyn vuoden 2017 talousarvioon kun käsiteltiin valtuutettujen toivomusesityksiä. Talousarvio ei enää toivomusten myötä muutu. Talousarviokäsittelyssä saavutettiin vihreille tärkeät tavoitteet opetuksen- ja varhaiskasvatuksen resurssien turvaamisesta, torjuttiin ylisuuret asiakasmaksukorotukset sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuissa ja myönnettiin lisää rahaa vanhustenpalveluihin. Hyväksytyistä toivomuksista useimmat käsittelivät juuri vanhusten palveluiden laatua.

Seuraavaksi käsiteltiin vuoden 2016 lokakuun seurantaraportti ja siitä aiheutuvat toimenpiteet. Tarkastuslautakunnan puheenjohtaja Paula Viljakainen (kok.) esitteli seurantaraporttia, jonka keskeisin viesti on, että kaupungin kasvavat investointi tarpeet edellyttävät toiminnan tehostamista. Taloudentasapainottamisohjelman tavoitteita on noudatettava, jotta kaupungin toiminnan tuottavuus saadaan paranemaan ja velkaantumiskehitys pysähtymään. Huolestuttavaa on mm. Espoon työmarkkinatuen kuntaosuuksien kasvu ja lähitulevaisuudessa on tehtävä vaikuttavia toimia työllisyyden hoidon edistämiseksi koko kaupungissa.

Tätäkään kokousta ei selvitty ilman metroasioita. Käsittelyssä oli kaupungin omavelkaisen takauksen korottaminen Länsimetro Oy:n lainoille. Perussuomalaisten Jukka Kilpi teki palautusesityksen lisätakauksista.  Vaikka monet suhtautuvat kriittisesti metron kustannuksiin, ei palautusesitys menestynyt. Metro on rakenteilla eikä rakentamista ei voi keskeyttääkään, niin mitäpä muutakaan voi kun myöntää lisätakaus ja toivoa, että lisälaskua enää tule.

Seuraavaksi oli käsittelyssä sivistystoimen lautakuntien ja johtokuntien sääntömuutokset, joissa linjataan ja selkeytetään mm sitä, miten ja missä päätetään sivistystoimen palvelujen, eli koulujen, päiväkotien, kulttuurin, liikunnan ja nuorison tarvitsemista tiloista. Tiina Elo (vihr.) korosti puheessaan poliittisten lautakuntien vastuuta ja asiantuntemusta sekä asukkaiden kuulemisen tärkeyttä kun tehdään päätöksiä koulujen palveluverkosta (eli suomeksi sanottuna koulujen lakkauttamista tai uusien rakentamisesta). Kun päätöksiä koulujen tiloista tehdään, tulee keskeisenä lähtökohtana olla, että asukkaat saavat sujuvasti tarvitsemansa palvelut, joita on tarjolla tasapuolisesti eri puolilla kaupunkia.

Kokouksen merkittävimmät asiat olivat kaupungin omistajapolitiikka ja konserniohje. Molemmat liittyvät kaupungin harjoittamaan omistajapolitiikkaan. Kaupungin omistuksiin on sidottu merkittävä määrä varallisuutta. Kaupunki on omistajana osakeyhtiöissä ja kuntayhtymissä, joiden toimintaa kaupunki ohjaa omistajapolitiikallaan. Käsittelyssä ollut omistajapolitiikan ohjelmapaperi oli valmistelultaan varsin suppea. Hannele Kerola (sd) esitti ohjelman palautusta, mikä varmaan olisikin ollut tarpeellista. Keskustelu lopahti kuitenkin lyhyeen eikä palautus saanut kannatusta. Konserniohjauksen ohjeet, jotka nekin liittyvät kaupungin rooleihin omistajana, sen sijaan kirvoittivat pidemmän keskustelun. Myös tässä asiassa Hannele Kerola (sd.) esitti palautusta mm sen takia, että konserniohjeessa ovat mm. riskien hallinnan ja valvonnan vastuut ja raportointi puutteellisesti määritellyt. Vihreiden Päivi Salli kannatti konserniohjeen palautusta uudelleen valmisteluun ja korosti puheessaan sitä, että osakeyhtiölaki ei estä toiminnan läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Espoon tytäryhtiöissä tulisi Sallin mukaan toteutua laaja omistajaan liittyvä julkisuus ja tiedonantovelvollisuus. Salli olisi toivonut konserniohjeeseen myös tarkempia suosituksia yritystoiminnan vastuullisuudesta ja eettisistä periaatteista.  Äänestyksessä palautusesitys ei saanut riittävästi kannatusta ja konserniohje hyväksyttiin esityksen mukaisesti valtuutettu Ville Lehtolan lisäysesityksen kanssa, jossa päätettiin selvittää julkisuuslain soveltamista konserniohjeessa.

Seuraavat käsiteltävät asiat hyväksyttiin ilman keskustelua. Esityksen mukaan ilman äänestyksiä hyväksyttiin Espoon myönteinen lausunto mahdollisesta Rysäkarin ulkoilusaaren liittämisestä Helsingistä Espooseen, ulkoilumajan myynnin Salossa, Kilonkartanon asemakaavan muutos ja vastaus valtuustoaloitteeseen nuorten ja ikäihmisten yhteisasumisesta.

Kokouksen lopuksi käsiteltiin muutamia valtuutettujen aloitteita. Pitkään keskusteltiin Veera Ruohon (ps.) valtuusto-aloitteesta yli 68-vuotiaiden eläkeläisten liikkumisesta maksuttomasti. Vihreiden Sirpa Hertell piti puheenvuoron, jossa hän totesi Ruohon aloitteen olevan myöhässä, koska on jo päätetty HSL:n uudesta lippujärjestelmästä, jossa käyttöön otetaan alennettu seniorilippu vuoden 2018 alusta, kun koko lippujärjestelmä muuttuu ns. kaarimallin mukaiseksi. Hertell kertoi kannattavansa maksutonta julkista liikennettä rollaattoria käyttäville. Hertell teki toivomuksen, jossa esitti, että Espoo ehdottaisi HSL:n hallitukselle, että vuoden 2018 alusta käyttöönotettavan alennetun seniorilipun ikärajaa laskettaisiin 68-vuoteen, toivomus hyväksyttiin yksimielisesti.

Kokouksen toiseksi viimeisenä varsinaisena lista-asiana käsiteltiin Kurt Bymanin aloitetta valtuuston pukeutumiskoodiksi. Bymanin puhe, jossa hän esitti valtuutettujen pukeutumista arvostelevaa kuvamateriaalia, herätti runsaasti närkästystä ja kritiikkiä. Vihreiden valtuutettu Mari Anthoni toivoi, että tämän kaltaisia aloitteita ja puheenvuoroja ei valtuustossa koskaan enää nähtäisi.  Kirsi Louhelainen (vihr) piti keskustelua farssina ja huomautti, että pukeutumista enemmän valtuuston arvovaltaa on nakertanut valtuustossa esitetyt harkitsemattomat puheenvuorot. Hännän huippuna Kurt Bymanin esitteli aloitettaan kuntapoliitikkojen perehdyttämisestä ja kouluttamisesta.

Lopuksi käsiteltiin lisälistalta keskustan valtuutetun Mikko Hintsalan eronpyyntö luottamustehtävistä vuoden 2017 alusta ja valittiin keskustan varavaltuutettu Simo Repo Hintsalan luottamustehtäviin ja varsinaiseksi valtuutetuksi.

Vuoden viimein kokous päättyi hyvän joulun toivotuksiin ja valtuutetut pääsivät kotiin joululomalle poikkeuksellisen aikasin joululimput kainalossaan.

 

Raportin kirjasi Päivi Salli

 

 

Matinkylän terveysasemapalvelut säilytettävä

Espoon kaupunginvaltuustossa käsiteltiin 14.3.2016 Kari Uotilan valtuustokysymystä Ison Omenan palvelutorin ja Puolarmetsän sairaalan tilakysymyksistä. Puhuin matinkyläläisiä koskettavista terveysasemapalveluiden muutosuhista ja kaupungin tilakysymyksistä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Kiitokset Kari Uotilalle ajankohtaisesta valtuustokysymyksestä, jokainen kysymyksen kolmesta tiedustelun aiheesta olisi ansainnut perusteellisemman vastauksen kun luettavaksemme saimme.

Kaupungin tila, omistaja- ja ostopoliittisista linjauksista pitäisi keskustella ja päättää riittävillä tiedoilla avoimesti. On vähintäänkin arveluttavaa, että veroeuroillamme tehdään tilabisnestä, jossa mahdollisesti veroeuromme valuvat verosuunnitellusti veroparatiiseihin. Toivonpa tosiaan, että kaupungissa muistetaan vastauksessa mainittu yhteiskuntavastuu.

Veroparatiisit eivät ole ovat Matinkyläistä arkea, mutta toive saavutettavista lähipalveluista on. Matinkyläläisiä huolestuttaa oman terveysaseman niin sanottu väistäminen Tapiolaan.

Jos tehtyjen päätösten mukaan toimitaan, matinkyläläiset joutuvat runsaan vuoden ajan käymään terveyskeskuksessa Tapiolassa. Matkan alkupäässä he joutuvat kulkemaan Ison Omenan terveysaseman ohi, matkustamaan metrolla Tapiolaan ja kävelemään siellä vajaan kilometrin matkan terveysasemalle – tai vaihtoehtoisesti kävelemään ensin bussille ja sitten bussipysäkiltä terveysasemalle. Terveelle aikuiselle ei tällainen matka ole ylivoimainen ongelma. Mutta jos asialla on sairas vanha ihminen, joka liikkuu huonosti, tai lapsiperhe, jossa on useampia lapsia, tilanne on vähintäänkin uuvuttava.

Päätös on syntynyt seuraavasti: Sosiaali- ja terveyslautakunta päätti joulukussa 2014, että Matinkylän palvelutorin valmistuttua Matinkylän-Olarin terveysasemapalvelut tuotetaan Matinkylän terveysasemalla ja Ison Omenan palvelutorilla.  Puolarmetsän terveysasemasta luovutaan Matinkylän terveysaseman peruskorjauksen valmistuttua.

Lautakunta muutti päätöstään toukokuussa 2015 siten, että Puolarmetsän terveysasemasta aiotaan luopua suunniteltua aikaisemmin ja Matinkylän terveysasematoiminta siirretään peruskorjauksen ajaksi Tapiolaan. Matinkylän terveysaseman palvelut palaavat peruskorjatulle Matinkylän terveysasemalle syksyllä 2017. Puolarmetsän väestön terveysasemapalvelut tuotetaan Omenan palvelutorilla jo syksystä 2016.

Järkevä olisi, että Puolarmetsän terveysasema jatkaisi toimintojaan siihen saakka, kunnes Matinkylän terveysaseman peruskorjaus valmistuu. Matinkylän asukkaat asioisivat korjauksen ajan Ison Omenan palvelutorilla ja peruskorjauksen aikana valmisteltaisiin huolella – yhdessä asukkaiden kanssa – tuleva toimintamalli.

Puolarmetsän kiinteistön purkamisesta ei ole tehty poliittista päätöstä eikä aikataulua ole julkistettu. Jos kiinteistöä ei pureta heti terveysaseman poistuttua sieltä, saattaa säästöä syntyä sosiaali-ja terveystoimeen, mutta ei kaupungin kokonaistalouteen jos rakennus seisoo tyhjillään.

Kuinka moni meistä muistaa, että lokakuussa 13 hyväksyimme Puolarmetsän sairaalan peruskorjauksen hankesuunnitelman, arvoltaan 5 miljoonaa euroa. Peruskorjaaminen keskeytettiin vähin äänin vasta viime keväänä kun korjauksia oli tehty jo miljoonilla. korjausta perusteltiin meille mm tilan käyttämisenä väistötiloina vuonna 2016-2019. Rahaa poltettiin Puolarmetsän seiniin, lattioihin, ilmanvaihtoon ja ikkunoihin  tolkuttomasti kun rakennusta korjattiin tarpeettoman paljon jos puskutraktorit jo nyt kiinteistöä vaanivat.

En voi hyväksyä Matinkylä terveyspalveluiden väliaikaista siirtoa Tapiolaan, ilman että tietäisin sen olevan edes kokonaistaloudellisesti järkevää. Haluaisin kuulla vastauksen kuinka paljon menetämme vuokratuloja Puolarmetsästä siirtämältä sieltä yksityisen terveysasemaa pois, ja kuinka paljon maksamme tyhjästä talosta? Lisäksi haluaisin tietää mitkä ovat ne vastauksessa mainitut toimialojen käytännöt joilla kuntalaisia osallistetaan valmisteluun? Matinkyläläisten toiveita tuskin kovin monilla käytännöillä on kuultu.